Pienen koiran elämää on hauska seurata kun toinen kokee ja näkee uusia asioita.

Tossa jokin tovi sitten tehtiin Pirin ensimmäinen jälki - nälkä oli kova joten ruoka maistui enemmän kuin hyvin. Myöhemmin kun sai käydä ulkona pissalla, se imuroi uudestaan tuon ajamansa n. 10 askeleen jäljen hyvin tarkasti :).

Piri on päässyt myös tutustumaan Helsinki-Vantaan lentokenttäänkin, siellä neiti myös juoksenteli kuin kotonaan, ei tunnu kaverilla olevan minkäänlaista alustakammoa tai ääniherkkyyttä..

Nyt kun minä vielä aktivoituisin enemmälti treenaamaan jälkeä niin pääsisi pieni enemmän käyttämään nenäänsä jäljellä - arkielämässä nenä on kovassa käytössä, ehkä kovemmassa kuin äidillään koskaan. Ihmettelen suuresti jos jälki tuottaa ongelmia koiran ominaisuuksien tähden ;).

Elämän opettelu jatkuu.. :)